tiistai 19. helmikuuta 2013

Täällä on hyvä olla kipee.

Mietiskelin tossa just, että oon ekaa kertaa kuumeessa häiden jälkeen, eli toisin sanoen nykyisessä kodissa. Kyllä mulla flunssia on jo pari ollut, ja ehkä niiden myötä vähän lämpöä, mut nyt on oikeesti kuumetta ihan kunnolla. Ja ai että miten luksukselta tää tuntuukaan! Kaikella kunnioituksella vanhaa ihanaa yksiötäni kohtaan, mutta viime talvena ku olin kolme päivää kuumeessa, niin luulen et viimeisen päivän kuume tuli ihan vaan siitä jäätävästä selkäkivusta, minkä huono sänky aiheutti. Sohvalle pystyi kyllä mennä makaamaan, mutta siinä ei kauaa viihtynyt koska siinä ei pystynyt kunnolla datailemaan (ei ollu käsinojia, ja tyynyt liukui siitä pois). Telkkaria ei ollut. Sohvapöytä oli aavistuksen korkeampi sohvaa, eli jos sohvalla istuessa halus jalat nostaa ylös, niin n. 10min päästä ne oli jo ihan puuduksissa. Yleensä kaikkein paras oli olla, kun makasi lattialla selällään. Mutta kolottavien ja särkevien lihasten kanssa sitäkään ei kauaa pystynyt.

Entäs nyt?

Meillä on ihanat tukevat lateksipatjat, joilla pystyy makaamaan selkäkivuitta paljon kauemmin, kuin mitä vanhalla pystyi. Tietysti raja tulee jossain vaiheessa vastaan, mutta paljon myöhemmin. Meillä on täydellisen ihana löhösohva, jossa saa sekä istuen että maaten just sellasen asennon ku haluaa. Telkkariakin pystyy katsomaan nyt ihan telkkarin ruudulta, eikä koneelta, joskin tässä sohvalla saa myös täydellisen datailuasennon. 

Vaan mikä onkaan parasta?

"Jussi, tuutko apteekin kautta kotiin?"
"Tuotko mulle lasin vettä?"
"Voisitko laittaa pesukoneen hanan kiinni?" 
"Mulle kana-ananas-aurajuusto -pitsa."

Jussi: "Kyllä kulta!"



(okei, ei se nyt ihan kirjaimellisesti noin sanonut, mutta sitä se kuitenkin ajatteli. ;)

2 kommenttia:

  1. Helöyy, minä täällä. Eksyin tänne. Tais olla meillä sama tauti, mistä lie saatu. Yhtä kipeenä en ole ennen ollut, ainakaan muistaakseni. Selkä tuli kyllä kieltämättä kipeeks sängyssä makoilusta. Ehkä minäkin sitten joskus pääsen naimisiin ja sitten on hieno sänky ja sohva ja kaikki. Mutta oli kipeenäolo ihan luksusta kyllä. Olo (vaikka se pari päivää olikin melkoisen heikko) oli kuin prinsessalla, kun palveltiin ja paapottiin. Paluu arkeen oli karua. Vaikka kyllähän musta ihan hyvin huolehditaan. Mutta silti. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No heippa! :) Joo, siis mä ymmärsin että koko orkesteri oli alkuviikon kipee. Sellanen kollektiivinen orkesteristessinpurkautumisflunssa. ;) Nää taudit aina opettaa, että kyllä noista miehistä kuitenkin jotain hyötyä taitaa joskus olla. :P Melkein stressaa, et miten sitä osaa samalla mitalla antaa takas, sit ku Jussi on seuraavan kerran kipee.

      Poista

kommentit ♥