maanantai 22. heinäkuuta 2013

Elina ♥ Pohojammaa

"Hei miten ihanaa, kerrankin ollaan ajoissa! Ei meiän oikeesti ees ois tarvinu lähtee vielä, mut eipähän nyt ainakaan myöhästytä!"

Näin tuumin eilen aamulla, kun lähdettiin ajamaan kohti Pohjanmaata ja kaverin häitä. Soitettiin Jussin kans sisääntulomarssi, ja niimpä päätettiin, että nyt kyllä pelataan varman päälle ehtimisen kanssa ja lähdettiin melkein tuntia ennen, kuin olis oikeesti tarvinut. Ja hyvä näin, sillä vajaan neljän tunnin päästä oltiin vihdoin hääkirkon pihassa, noin 10 minuuttia ennen, kuin aloitettiin soittaan häämarssia... ;D Ajettiin sinne kirkolle kaikenlisäksi vielä jotenkin väärältä puolelta, eikä siihen saanut autoa parkkiin. Mä juoksin kirkkoon laittamaan nuotit yms. valmiiks, ja Jussi tuli sisään neljää minuuttia ennen marssin alkua. Toivottomia tapauksia, minkäs sille mahtaa.

Onneks meidän sähläilyt ei vaikuttaneet mitenkään päivän kulkuun, ja ihana hääpari sai toisensa. On aina yhtä ihanaa päästä todistamaan, kun rakas ja tärkeä ystävä tekee elämänsä tärkeimmän päätöksen sanoessaan "tahdon". <3

Mä en ole Pohjanmaalla tainnut käydä kuin ihan pari kertaa. Ainakaan en koskaan ennen oo tajunnut, miten upealta siellä näyttää. Auringonpaistekin taisi tietysti vähän vaikuttaa asiaan. Juhlapaikan isolta terassilta oli tällaiset näkymät:

Photo Booth -pöydässä näkyi paljon tuttua:

Terveisiä hääparille...
Odottelin, koska tulee kutsu kaverikuvaan. Jussi: "Kato tänne nii otan susta kaverikuvan! *klik* Nonii, nyt näytän tätä kaikille kavereille, eli tää on kaverikuva!"
Itse hääparista mulla ei sitten olekaan yhtään kuvaa. Häissä oli kuvajaana sama kuvaaja, joka meillä oli, joten jätin ihan suosiolla hääparin kuvailun ammattilaiselle.

Paluumatka olikin sitten paljon mukavampi ja leppoisampi (ja jostain kumman syystä myös lähes tunnin nopeampi...) kuin tulomatka, ja ehdin kunnolla ihailla maisemia. Lähdettiin takaisinpäin vielä ihan täydelliseen aikaan, kun aurinko oli laskemassa. Yritin sanoa Jussille monta kertaa, että nyt kyllä pysähdytään johonkin ihanaan paikkaan, ja ihaillaan ja kuvaillaan maisemia. Ja jossain vaiheessa sanoin, että mun sydän pakahtuu tästä kauneudesta. En muista, koska viimeksi olisin voinut sanoa niin, tarkoittaen todella ihan jokaista kirjainta. Jussi ei suostunut pysähtymään, joten yritin sitte hädissäni räpsiä liikkuvan auton ikkunasta jotain kuvia. Suurin osa kuvista näyttääkin tältä...


Mutta onnistuin mä sentään muutaman edes vähän onnistuneemman saamaan...




Voisin tuijotella tuollaisia maisemia tuntikausia kyllästymättä tippaakaan. Aivan täydellisen ihanaa ja kaunista. Päätin heti, että haluan mökin tonne.

Oon varmaan viimeiset pari vuotta tehnyt jokaisiin juhliin kampaukseksi kiharat. En saanut häitä edeltävänä yönä unta, ja jossain vaiheessa päätin, että nyt on vihdoin aika vaihtaa kampausta. Selailin Pinterestissä erilaisia nutturoita, ja päätin testata tätä. Toimi kyllä hyvin, ja oli tosi helppo. Pääsee toi jättivalkkikin käyttöön, oon ennen tätä tainnut käyttää sitä vain kerran. Mutta vaikka toi olikin hyvä, niin ehkä koitan kuitenkin pyrkiä siihen, etten jämähtäisi tähän kahdeksi vuodeksi... ;) Kuva otettu siis vasta paluumatkalla, ja nuttura hapsottaa jo aika pahasti.


Kaks väsynyttä juhlijaa. Jussi se vaan aina tykkää, ku otan siitä kuvia.

Onneksi en joudu olemaan uudesta rakkaudestani erossa kauaa, sillä seuraava Pohojammaan reissu odottaa enää reilun kuukauden päässä. Silloinkin on luvassa kavereiden häät. Ihanaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kommentit ♥