tiistai 21. tammikuuta 2014

2014

Nyt, kun tammikuukin on jo yli puolen välin, olisi ehkä aika päivittää blogikin tälle vuodelle.  En jaksa enää muistella jouluja ja uusia vuosia, koska ne on jo sooooo last season, mutta kivaa kuitenkin oli.

Tää vuoden alku ei oo pitänyt sisällään mitään sen kummempaa ihmeellistä. Pikkuhiljaa koitan päästä taas kiinni kouluun (kyllä mä siellä siis oon jo pari viikkoa käyny, mutta aina se käynnistyminen vähän kestää...). No yks ihan huomionarvoinen asia on se, et ostin jokin aika sitte blenderin, ja nyt oonkin aloittanut jokaisen päivän smoothiella. Oon yleensä maailman laiskin syömään mitään aamupaloja, ja aiemmin se saattoi olla esimerkiksi suklaavanukas tai yks banaani. Mut tuntuu siltä, että viimeistään nyt oon kyllä hiffannut ton kunnollisen aamupalan merkityksen. Aika kauan siihen näköjään meni.. ;) Suunnilleen tältä mun aamupalalasillisen sisältö yleensä näyttää ennen soseutusta:


Marjaa, rahkaa, banaani, vehnälesettä ja maapähkinävoita. Noilla pärjätään, mutta vähän fiiliksen mukaan saatan joskus heitellä sekaan muutakin, jos sattuu kaapista jotain sopivaa löytymään.

Aamupalan lisäks oon nyt päivittäin suorittanut 30 day plank & push up challengeja. Lankkujen suhteen oon ylittänyt itseni ihan satakertaisesti, en olis ikinä uskonu, että jaksan noin paljon, mitä nyt on menny. Puolessa välissä ollaan.. Punnerruksetkin sujuu, mutta niiden suhteen ei ihan vielä oo enkat paukkunu, ku joskus aiemmin jonkun treeniohjelman myötä niitä tuli tehtyä vähän enemmän. 

Eli joo, myönnetään että pienoinen treenikärpänen puraisi vuodenvaihteen tienoilla... Mutta oon nyt koittanu pitää asian suhteen aika matalaa profiilia, ja ollu tosi armollinen itselleni. Oon monta kertaa alottanu kovan metelin kanssa elämäntaparemontin, joka sitten kuitenkin on mennyt plörinäksi alta aikayksikön, ihan vaan koska oon asettanu itelleni niin kovat paineet ja tavoitteet. Toisin sanoen, yritän nyt ihan oikeasti ensisijaisesti vaan hakea sitä parempaa fyysistä oloa, ja unohtaa ne ulkonäköpaineet. Mutta en silti voi kieltää, ettenkö ihan vähän hihkaissut, kun pari päivää sitten uskalsin vihdoin kaivaa farkut joulutauolta, ja ne sujahtikin jalkaan mun mielestä jopa vaivattomammin, kuin ennen joulua! Että toimii tää näköjään ilman sitä jatkuvaa painetta ja höösäystäkin. Ja ette muuten usko, odotan lumien sulamista siksi, että pääsisi juoksemaan! En oo koskaan jaksanu juosta yhtään pidempää matkaa, mutta nyt jotenki innostuin tosi paljon tosta Sohvaperunan juoksukoulusta, ja aion aloittaa sen heti, kun kelit tulee vähän siedettävämmiksi. Tai no eipä sitä nytkään mikään estä, mut jotenki mulla on sellanen olo, että jos ei oo eläissään juossut tolleen, niin se alottaminen saattaa olla vähän mukavampaa ees hiukan lämpimämmällä kelillä. 

Muuten keleissä ei oo ollut kyllä mitään valittamista! Oon niin nauttinut tästä kauneudesta. Etenkin eilen näky Hämeensillalta oli suorastaan taianomainen:


Oon vielä vähän käsi noiden kameran värisäätöjen kanssa, enkä tähänkään saanut niitä sävyjä taltioituna aivan sellaisina, kuin ne todellisuudessa oli. Mutta nättiä oli.

Yks päivä, kun ajeltiin Jussin kaa kotiin Tampereelle, niin taivalla oli tollanen ihmeellinen valopatsas:


Varmaan jotku auringon viimeiset säteet ennen mailleen laskeutumista. Mutta niiiin kaunista. En voi ymmärtää niitä, jotka vihaa talvea. Tarpeeks vaan vaatetta päälle, ja ulos nauttimaan raikkaasta ilmasta ja ihanista maisemista!

Katotaan jos tulis nyt vähän taas aktivoiduttua täällä blogirintamallakin. Muutamia hyviä kosmetiikkalöytöjä on tullut tehtyä, eli ehkäpä ainakin niistä tulossa jossain vaiheessa jotain juttua.

Mukavia pakkaspäiviä! :)

2 kommenttia:

  1. Mä olin joskus aika talvi-vastainen, mutta viimesen parin vuoden aikana oon oppinu tykkäämään, kun oon ostanu järkeviä vaatteita, jotka tekee talvesta huomattavasti nautittavamman. :D Uskon että aika moni arvostaa talvea ja pakkasta nyt huomattavasti enemmän, kun oli niin kelju joulu ja tuo vuoden alku.

    Mä kokeilin tuota juoksukoulua joskus! Tai ainakin se oli ihan saman tyylinen, mulla tosin ei ollu muuta kun tuo viikko-ohjelma (ei siis noita vinkkejä yms.). Pääsin siinä ehkä sinne "kävele minuutti, juokse 5 min"-kohtaan, mutta sitten alko ärsyttää se joka päivä lenkkeily. :D Itsekuri loppu.. Mutta mä toivotan sulle tsemppiä, varmasti onnistut jos vaan haluat! :)

    Mä rehellisesti UNOHDIN lankkuilun 4 päivän jälkeen, mutta alotin uudestaan. Tässä mä haluan kehittyä ja onnistua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pukeutumisella on kyllä hurja suuri merkitys viihtyvyyden kannalta. Itsekin oon vasta ihan näinä vuosina ymmärtänyt, että on ihan ok näyttää eskimolta jos ulkona on 20 astetta pakkasta, eikä oo noloo jos hiukset on pipon jäljiltä sähköset. ;D Ja kummasti alkoi talvet tuntua siedettäviltä ton oivalluksen jälkeen.

      Hahaa, joo musta tuntuu, et aika paljon joudun itsekin tekeen itsekurin kanssa töitä, jos nyt joskus pääsen ton juoksukoulun alottamaan. Mutta intoa löytyy, ja toisaalta oon aivan hämmästynyt, että oon kuitenki jaksanu nyt tehdä tota lankkua ja punnerrusta joka päivä! Ku normaalisti oon tollasetkin jättäny jo parin päivän jälkeen. Eli ilmeisesti jostain nyt kuitenkin on löytynyt hitynen taistelutahtoa, niin jospa sama jatkuis juoksunkin kanssa. :) Ja se on vissiin kans aika sellanen laji, että siinä tosi nopeesti huomaa kehityksen, ja se on aina motivoivaa. Tsemppiä sullekin lankkuiluun! :)

      Poista

kommentit ♥