tiistai 4. maaliskuuta 2014

viha-rakkaussuhteita

Enpäs taas ajatellut kovin pitkälle, kun tähän blogimaaliskuuhommaan lähdin. En muistanut, että tällä viikolla oon melkein joka päivä koululla n. klo 10-19, ja kun kotiin pääsee, niin sitä on melkosen poikki. Eilen esimerkiksi en edes muistanut koko blogia.

Mutta koitan tässä nyt äkkiä nyhjästä jotain. Koska vietän tällä hetkellä kaiken ajan koululla, ensimmäinen postausaihe, mikä tuli mieleen, liittyi, yllätys yllätys, kouluun. Jaan teidän kanssa nyt yhden pitkäaikaisen unelmani, jota olen vihdoin päässyt pikkuhiljaa toteuttamaan.

Huom! Ne, jotka ei klassista musiikkia niinkään harrasta tai tunne, tuskin kovin hyvin pystyvät tähän samaistumaan tai tätä ymmärtämään. Ja se on ihan ymmärrettävää. Mutta trust me, tää on iso juttu mulle, ja siksi tästä nyt tänne avaudun.

Aloin soittaa viulua 6-vuotiaana. Joskus about 13-vuotiaana (eli 10 vuotta sitten, hui!) kuulin ekan kerran Sibeliuksen viulukonserton, ja käytännössä tuosta hetkestä alkoi minun matkani ammattiviulistiksi. Viulunsoitto oli aina ollut tärkeä ja rakas harrastus, mutta koskaan aikaisemmin en ollut vakavasti harkinnut, että siitä todella voisi tulla joskus myös ammatti. Päätin, että jonain päivänä vielä soitan tuon konserton, ja jos se vaatii sen, että 16-vuotiaana muutan yksin isoon kaupunkiin ja käytän päiväni soittamiseen, on se varmasti sen arvoista. No, on tässä vuosien varrella tietysti muitakin tavoitteita tullut, mutta missään vaiheessa en tuota yhtä välitavoitetta, Sibeliuksen viulukonserttoa, ole päästänyt mielestäni.

Joku ehkä arvaakin, mitä seuraavaksi sanon. Nyt on nimittäin vihdoin koittanut se aika, kun oon ottanut tuon järkäleen työn alle. Tavoite on soittaa siitä ensimmäinen osa päättötutkinnossa syksyllä 2015. Voi, kuinka jotain asiaa voi samaan aikaan rakastaa ja vihata niin paljon! Oon reenannut tuota nyt parisen kuukautta, ja voin kertoa, että kaikki hohto on kyllä karissut kauas pois. ;) Meneillään on armoton työvaihe, eli tunteja ja taas tunteja on käytettävä lähes jokaiseen pienimpäänkin asiaan (niistä isoista tietysti puhumattakaan..). Valmistahan tuosta ei koskaan tule, ja varmasti ainakin jossain määrin tuota tulee soitettua koko loppuelämä. Oonkin reenikopissa veri-itkua vääntäessäni koittanut tsempata itteeni niin, että kun nyt vaan jaksan olla kärsivällinen, niin sillä tulevaisuuden nelikymppisellä viulisti-Elinalla on edes vähän helpompaa, kun pohjatyö on tehty perusteellisesti... ;)

Joku saattaa ihmetellä, onko tässä mitään järkeä. Sanon suoraan: EI ole. Mutta sille ei vaan voi mitään, että jos on syntynyt muusikoksi, niin muuta ei voi tehdä, vaikka kuinka yrittäis.  Ihan jo kaiken työllistymisen ja terveysasioiden puolesta olis niiiiin helppoa, kun vois tehdä jotain muuta. Mä oon kerran yrittänyt lopettaa, mutta välivuoden jälkeen totesin, että en vaan voi olla ilman. Vaikka välillä (suurimman osan ajasta!) tää on yhtä tuskaa ja kärsimystä, ei mikään muu asia kuitenkaa tuota myöskään yhtä suurta mielihyvää, eikä minkään muun väylän kautta pysty ilmaisemaan itseään paremmin. Mikään ei ole sen palkitsevampaa, kuin että suuren työn tehtyään esittää jokun biisin, ja se menee hyvin. Tai että saa kuulla muilta palautetta, että musiikki on koskettanut heitä syvemmältä, kuin mikään pitkään aikaan.

Tätä haluan tehdä. Tässä olen hyvä, ja tässä haluan tulla aina vaan paremmaksi.



(Hmh. Mun piti vaan kirjoittaa, että olen alkanut soittaa tota biisiä, ja laittaa tuo video. Tälläseks paasaamiseks tää kuitenkin aina menee, kun tästä aiheesta alkaa puhua. Ehkä sekin kertoo jotain asian tärkeydestä?)


3 kommenttia:

  1. Kavakosin tulkinta on mun ehdoton suosikki! Tsemppiä, tunnistan niiiiin nuo ajatukset parin vuoden takaa. Hyvin sä vedät :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heei, sulla on hieman harhaanjohtava nimimerkki, luulin sua jo joksku ihan muuks! ;)

      Joo, Kavakos on <3! Se oli eka versio minkä ikinä kuulin, eikä sen jälkeen mikään muu ole kelvannut.

      Poista
    2. Hih, oon niin anonyymi ja bloggaan (tai oikeastaan vaan luen muiden blogeja) coolisti toisella nimelläni :D

      Poista

kommentit ♥