maanantai 30. kesäkuuta 2014

Kesäprojekti 1: Lipastovanhukselle uusi elämä

Mulla on parhaillaan meneillään useampikin kesäprojekti, joista ensimmäisen esittelen nyt. Viime talvena porukoiden luona maalla käydessäni kävin etsimässä yhdestä ulkovarastosta jotain, kun huomasin, että siellä oli säilössä lapsuudestani tuttu vaaleanpunainen lipasto.


Lipasto on todella vanha, se on isäni isän äidin peruja. Muistan, että ollessani lapsi, lipasto sijaitsi ihan lähellä huoneeni ovea, se toimi meillä liinavaatteiden säilytyspaikkana ja sen päällä oli mankeli. Nyt sille ei ole ollut hetkeen enää käyttöä, ja se olikin ollut ulkovarastossa jo jonkin aikaa. Mulle tuli heti sellainen olo, että lipastovanhus täytyy pelastaa, ja sainkin luvan tehdä sille mitä haluan. Muutama viikko sitten pesin pinnat, ja tein samalla vähän kartoitusta lipaston kunnosta.

Koska lipasto on ihan älyttömän vanha (äiti epäili, että voi olla jopa sata vuotta), on se paikoin jo aika pahasti kärsinyt. Paria pohjalevyistä on jotkut ötökät joskus syöneet (ötököitä ei ole siellä enää!), ja puu on niissä kohdissa hiukan haperoa. Takakansi on rikki, mutta pysyy kuitenkin kasassa. Ensin ajattelinkin, että kaikki huonoimmat osat teen kokonaan uudestaan. Mutta sitten järkeilin, että mulla on kuitenkin niin monta projektia jäänyt kesken sen vuoksi, että olen asettanut tavoitteet liian korkeiksi, ja tiedän, että tämäkin olisi tyssännyt ihan samantien, jos olisin jäänyt odottelemaan, että joskus iskisi into lähteä jostain metsästämään sopivia tausta- ja pohjalevyjä. Lipasto sijoitetaan meillä kuitenkin seinän viereen, eli takaosa ei näy tai häiritse. Liinavaatteiden säilytykseen olen tätä meillekin ajatellut, eli mitään painavaa niiden hieman hapertuneiden levyjen päälle ei kuitenkaan tule. Niinpä siis toissapäivänä aloin kunnolla hommiin.

Ensin aloitettiin poistamalla vanhat vetimet. Ne oli musta tosi nätit, ja olisin halunnut käyttää ne uudestaan, mutta koska ne on joskus muinoin lyöty nauloilla kiinni, oli niiden poistaminen ehjänä mahdotonta. Joudun siis hankkimaan uudet vetimet, jotka on vielä etsinnässä. Seuraavaksi tein ihan kevyen hionnan, ja kittasin koloja piiloon. Vaikka missään nimessä ei ollut tarkoituskaan tehdä pinnoista uudenveroisia, silti hiomista ja kittaamista RIITTI. Ei ihan sitä mun lempparihommaa... ;) Isoimmat kolot kittasin ehkä neljään kertaan, ja joka välissä hioin (toki vain ne kitatut kohdat). Kun olin tyytyväinen kittaukseen, hioin vielä kaikki pinnat perusteellisesti, ja vihdoin pääsin maalaushommiin.

hiottuna ja kitattuna, maalipeitettä odotellen
Vaikka oonkin viimeaikoina vähän hurahtanut pinkkiin, uudeksi väriksi valitsin kuitenkin, yllätys yllätys, valkoisen. Maalina puolihimmeä Helmi kalustemaali. Ehdin tällä erää maalata kaksi kerrosta, joiden välissä tein vielä muutamaan yksittäiseen paikkaan välihionnan ja pientä kittausta. Tulimme tänään takaisin Tampereelle, mutta kun menemme maalle seuraavan kerran, vaatii lipasto päälleen vielä ainakin kolmannen maalikerroksen, mutta koska maalia on vielä ihan reippaasti jäljellä, niin miksei neljännenkin. Tämän näköisenä se mua kuitenkin nyt jäi odottamaan:


Laatikoiden sisäpuolia en nyt maalaa, ne on maalattu joskus aikaisemmin. Niin joo tosiaan, tuo vaaleanpunainen ei siis ole lipaston alkuperäinen väri, vaan se on ollut joskus vielä vähän tummempi. Tässä välissä sen on maalannut luultavasti pappani (oma isäni tunnisti maalin joksikin sellaseksi, mitä heillä on muuallakin käytetty). Alkuperäistä väriä on jätetty muutamaan kohtaan näkyviin samalla tavalla, kuin itse jätin esimerkiksi tuohon vasemmassa alakulmassa näkyvään pikkulaatikkoon.

Oon tosi innoissani, kun näyttää siltä, että kerrankin jopa saan valmiiks jonkun tämmöisen vähän isomman jutun! Oon kyllä innokas aina alottamaan, hankkimaan tarvikkeet yms, mutta sitten, kun pitäis alkaa tehdä, niin johonkin se into kummasti vaan katoo.. ;) Mutta tällä kertaa tulee valmista! Esittelen lipaston sitten valmiina, kun ollaan saatu se tänne kotiin. Eli jatkoa seuraa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kommentit ♥