lauantai 19. joulukuuta 2015

Selviytymisstrategioita ja joulusuunnitelmia

Oon tässä vuosien varrella kehittänyt itselleni hyvän selviytymisstrategian, jolla selviää kevät- ja joulurutistuksista järjissään. Pitää keksiä joku juttu, minkä haluaa tehdä heti, kun vaan loma alkaa. Sitä juttua voi sitten suunnitella, kun kaiken kiireen keskellä istuu hetken bussissa matkalla johonkin, odottaa illalla sängyssä unta tai kun oppituntien välissä on pieni tauko. Yhtenä keväänä päätin, että kunhan loma alkaa, alan taas vuosien tauon jälkeen lukemaan. Sinä kesänä luinkin sitten Potterit pitkästä aikaa, ahmin ne noin parissa viikossa. Toisena vuonna aloitin virkkaamaan peittoa. Tänä vuonna se oli piparkakkutalo.  Aloin jo joskus marraskuun puolella haaveilla siitä, että olis aikaa tehdä piparkakkutalo. Se talo ei ehkä niinkään ollut siinä se juttu, vaan lähinnä ajatus siitä, että joskus muka olisi niin paljon "turhaa" aikaa, että voi vaan istua ja nyhertää tollasta. 

Loma alkoi vihdoin tänään. Kaavat ehdin tehdä jo pari iltaa sitten, mutta tänään oli itse talon vuoro. Ja siitä tuli mun mielestä aika hieno, vaikka ite sanonkin!




Taloa asuttamaan pääsivät kaksi peikkotonttua:





Loma siis alkoi, ja joulumeiningit alkavat pikkuhiljaa vallata päiviä. Kaikki on vielä tosi vaiheessa.. Kotia nyt ei varsinaisesti tarvi joulua varten laittaa, kun ei täällä juurikaan olla. Lahjojen kanssa oon ollut tänä vuonna surkee, normaalisti mulla on tässä vaiheessa kaikki jo paketoitunakin, mut tällä kertaa en oo ees ehtinyt vielä ostaa kuin vasta muutaman. Mutta on tässä vielä päiviä jäljellä. Tiistaina sitten keskustan ihanaan ryysikseen.. ;) Normaalisti oon tehnyt myös ite lahjoja paljon, mutta tänä vuonna en yhtäkään... Ei oo vaan ehtinyt.

Huomenna lähdetään Jussin kans minilomalle Itämerelle. Meille on jo aikalailla vakiintunut käytäntö, että kun on näitä tälläsiä kiirekausia, ettei juurikaan hereilläoloaikana olla yhtä aikaa kotona, niin heti kun vaan ehditään, niin lähdetään elämää pakoon risteilylle. Sinne kun menee, nii sieltä ei oikeen pois pääse vaikka jostain syystä haluaiskin. Pystyy keskittymään hetken vain toiseen, ja voi hyvällä omallatunnolla levätä ja syödä, kun ei oikeen muutakaan voi. Päivän risteilyn jälkeen tuntuu, että olis ollut reissussa paljon pidempäänkin. 

Joulua vietetään tänäkin vuonna jo tutuksi muodostuneella kaavalla. Aattoaamupäivä ollaan  kaksin kotosalla, syödään puurot ja katsotaan Joulurauhan julistus täällä. Sit suunnataan loppupäiväksi Jussin perheen ja suvun luokse. Joulupäivänä ajelemme mun perheen luokse, ja se päivä vietetään vain mun perheen kesken. Tapaninpäivänä on tapana kokoontua mun isän puolen suvun kanssa jossain, tänä vuonna mun porukoilla, joten siellä ollaan siis toinenkin päivä. Tapaninpäivän jälkeen lähdetään äidin vanhempien luokse ja ollaan siellä pari päivää. Vähän ajelemista joo, mutta mua ei haittaa. :) Me ollaan aina oltu aktiivisia sukuloijia (onks toi sana?), ja lapsesta saakka mulle on ollut ihan normaalia, että usein istutaan autossa pitkiä pätkiä matkalla jonnekin. Vaikka olinkin lapsena aika matkapahoinvoiva, ja se vähän haittas sitä matkustusta, niin silti muistan olleeni aina tosi innoissani kun johonkin lähdettiin, ja se innostus on säilynyt tähän päivään asti.

Tästä pidemmälle lomaa ei sitten olekaan vielä suunniteltu yhtään.. Toivottavasti ei tarvitsisikaan, ihanaa, jos voisi olla edes muutaman päivän ilman mitään suunnitelmia tai ohjelmaa. Koko kevään saa taas painaa duunia, josta oon tietysti tosi kiitollinen, mutta silti tällänen kunnon loma tässä välissä varmasti on ihan paikallaan. :)

Toivotan kaikille lukijoille joulurauhaa ja kaikkea parasta uudelle vuodelle! <3 Katsotaan, palaanko blogiin seuraavan kerran tänä vai ensi vuonna. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kommentit ♥