keskiviikko 3. helmikuuta 2016

opettajuuden huonoja puolia

Kaikki, joille ei vielä ole käynyt selväksi: mulla on maailman ihanin ja paras työ!

Tosi usein mietin, miten voikin olla mahdollista, että todellakin saan nyt tehdä jokaisena arkipäivänä unelmaduuniani. Vaikka tähän koulutukseen aikanaan hakeuduin tooooooOOOOOOsi vastahakoisesti, ja pidin jopa välivuoden (jonka ei siis tosiaan pitänyt olla mikään välivuosi, vaan ihan lopetus), niin silti, oon onnellinen siitä että jaksoin sinnitellä, sillä vasta kahtena viimeisenä opiskeluvuonna tää homma todella alkoi valjeta.

Tällaisessa kuplassa olen muutamat kuukaudet leijunut. Vaan nytpä oon saanut maistaa myös sitä toista puolta.

"Ope, mulla oli just mahatauti!". x 2. Samana päivänä. Arvatkaas vaan, mikä oli open vointi kaks päivää myöhemmin?

No, siitä selvittiin. Kunnes siitä vajaan viikon päästä, eli viime perjantaiaamuna, huomasin, että kurkkuun oli kasvanut yön aikana kaktus. Viikonlopun olin enemmän tai vähemmän kipeenä, mutta maanantaina menin kuitenkin tunnollisena töihin. Ei olis ehkä kannattanut, sillä tiistaina, eli eilen, varmaan universumi tai joku päätti että nyt mun todellakin pitää levätä yks päivä kotona, ja lahjoitti mulle vuosisadan migreenin. Se olikin sitten ensimmäinen kerta, kun jouduin jäämään töistä saikulle. Meni onneksi päivässä ohi.

Muistuipa taas kirkkaasti mieleen, kun vietin välivuottani kahden pojan lastenhoitajana ja olin kipeenä kuuden viikon välein. Nyt tapaan viikon aikana 26 oppilasta, joista monet tulevat jopa eri kaupungeista, kaikki ihan eri kouluista ja päiväkodeista, monella käy vanhemmat tunnilla mukana joten myös aika monen eri työpaikan pöpöt kulkeutuvat luokkaan. Ainiin, ja yhtenä päivänä viikossa näen vielä läjän pieniä orkesterilaisia. Eli eipä olis mikään ihme, jos tämä kuuden viikon sykli alkaisi jälleen toistua.

Mutta uskokaa tai älkää: nämä huolet haihtuu aika nopeaan, kun pieni, pari viikkoa sitten aloittanut viulistipoika tajuaa taa ja titi-nuottien erot, ja vuolaiden kehujen jälkeen hihkuu äidilleen riemusta: "Kuulikko, mä osasin!"

Kyllä sen takia parit flunssat kärsii.

2 kommenttia:

  1. Hieno teksti! <3 Meillä ollaan myös vatsataudissa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Plaah! Mahataudissa on ainoostaan yks hyvä puoli, se, että se menee _yleensä_ aika nopsaan ohi..

      Poista

kommentit ♥